Hän meni rannalle hausain kanssa ja johti joukkoa, joka teki viimeisen hyökkäyksen.

Revolveri kädessään hän käveli aukeman poikki, ja haussat kulkivat hänen sivullaan kahtena siipenä pistimet kivääreihin kiinnitettyinä.

Kmaka, jota ympäröi kourallinen hänen joukkonsa tähteitä, teki ankaraa vastarintaa, mutta se oli turhaa.

Äkkiä hänen miehensä heittivät keihäät maahan ja kohottivat kätensä.

— Pidättäkää tuo mies!

Joukko hausoja kävi taistelevan ajattelijan kimppuun, ja hän kaatui.

He toivat hänet verissään mutta urhoollisena Sandersin eteen, ja parin minuutin ajan he silmäilivät toinen toistansa.

— Kmaka, sanoi Sanders viimein, — olet tehnyt kauheita tekoja, sillä olet tuonut sodan tähän maahan ylpeydelläsi ja itsekkyydelläsi.

— Valkea mies, sanoi Kmaka halveksivasti, — olen kuningas ja näiden maiden herra — en puhu palvelijain kanssa — sen vuoksi, oi pieni mies, tuo minun eteeni kuninkaasi, että voin keskustella vertaiseni kanssa.

Sanders ei sanonut mitään; ja sitten: