— Jos Sandi tulee minun perässäni tappaakseen minut, sanoi mies hitaasti, — minä sanon hänelle: »Katsos, minulla on nainen, joka on sinun sukuasi, ja jos et anna minulle anteeksi, niin tulet surulliseksi.»
Tyttö ajatteli nopeasti ja juoksi sitten äkkiä hänen ohitseen lähetysasemalle päin.
Mies oli hänen kintereillään kuin leimaus. Tyttö kuuli hänen jalkojensa lujan töminän, ja äkkiä käsivarsi kietoutui hänen ympärilleen.
Hän huusi, mutta kukaan ei ollut sitä kuulemassa, ja miehen suuri käsi peitti hänen suunsa.
Fembeni pudisti tyttöä rajusti.
— Elät tai kuolet, sanoi hän, — mutta jos huudat, niin lyön, kunnes kuolet.
Fembeni puoliksi kantoi, puoliksi raahasi tyttöä metsään päin.
Tyttö oli vähällä kuolla pelästyksestä; hän hämärästi tajusi, että mies ei lähtenyt seuraamaan polkua, että hän kulki suorassa kulmassa mutkitellen harhaannuttavasti läpi metsän, seuraten omia polkujaan.
Kun Fembeni kääntyi, niin tyttö teki toisen vapautumisyrityksen. Hänellä oli vielä kädessään pullo, jossa oli hajuvettä, ja sillä hän löi miestä kaikin voiminsa. Fembeni tarttui hänen käteensä ja oli vähällä murtaa sen.
Korkki putosi pullon suulta, ja iljettävä hajuvesi kasteli hänen pukunsa.