— Herra päällikkö, sanoi päämies äkkiä keskeyttäen hänen laulunsa, — luulen, että meidän on mentävä rannalle.
Oikean rannan puitten latvojen yllä leimahtelivat salamat taajaan, ja ukkonen jyrähteli yhtämittaa.
— Saarelle joen keskelle, komensi Bosambo.
Päämies värisi.
— Herra, saari on täynnä henkiä, sanoi hän.
— Olet hullu, totesi Bosambo, mutta käski soutaa vasemmalle rannalle.
Salamain leimahtelu kävi kirkkaammaksi ja tiheämmäksi, ukkosen jyrinä voimakkaammaksi ja pauhaavammaksi. Suuret sadepisarat putosivat taajaan.
Sitten kuului yli ukkosen äänen uusi melu — kumea kohina, joka pani soutajat melomaan tiheämmin.
— Huu-u-u!
Kamala meteli teki heidät kuuroiksi. Lähinnä Bosamboa oleva mies pudotti melan, ja Bosambo otti sen.