Sitten Oko läksi piiristä ja ryömi tytön majaan. He näkivät hänen kumartuvan ja menevän sisään ja kuulivat heikon kirkaisun.
— Oko on tappanut hänet, sanoi Fembeni.
— Se on parasta, sanoivat toiset.
Fembeni nousi ja meni majalle.
— Oko, kutsui hän hiljaa, sitten hän kumartui ja meni sisälle.
Häntä vastapäätä oli heikko valonkajastus, sillä seinään oli sille kohdalle tehty aukko.
— Oko, kutsui hän terävästi; sitten kaksi teräskättä tarttui hänen kurkkuunsa, ja toiset kaksi vetivät jalat hänen altaan.
— Fembeni, sanoi pehmeä ääni hänen korvaansa, — olen odottanut sinua.
Hänet käännettiin vatsalleen, eikä hän vastustellut. Hänen kätensä pantiin selän taa, ja hän tunsi kylmien teräsrenkaiden painuvan ranteittensa ympärille ja kuuli napsahduksen, kun ne menivät lukkoon.
Hänet kapuloitiin kätevästi.