Tämän jälkeen hän tutki huolellisesti huoneen, erittäinkin lattian. Mutta piikkien asettaja oli unohtanut sen mahdollisuuden, että mies voi kävellä paljain jaloin, eikä hänen mahdollista käyntiään kylpyhuoneessa myöskään ollut huomattu.
Hän purki vuoteen pudistaen kutakin vaatekappaletta erikseen; sitten hän jälleen asetti ne paikalleen, sammutti lamput ja ryömi vuoteeseensa.
Kahta tuntia ennen päivänkoittoa hän heräsi. Näihin aikoihin hän oli arvellutkin heräävänsä. Hän nousi vuoteeseensa istumaan ja ärisi — mauttomasti ja epätaiteellisesti. Hän karjui säännöllisin väliajoin viisi minuuttia ja vaikeni sitten.
Hän kuunteli ja arveli kuulleensa heikkoa liikettä rannalta, johon
»Zaire» oli sidottu.
Hän kumarsi päätään ja odotti.
Niin, oksa risahti.
Sanders oli sekunnissa ulkona ovesta; hän lensi maalle menevää lankkua myöten kiirehtien metsään sitä polkua myöten, joka vei Etomolinin kylään. Edestään hän kuuli paljaiden jalkojen töminän.
— Pysähdy, oi yön kulkija, huusi Sanders bomongon murteella, — tai sinä kuolet.
Edellä kulkeva olento pysähtyi, ja Sanders saavutti hänet.
— Mene takaisin samaa tietä, jota tulit, sanoi hän ja seurasi varjoa laivalle.