— Hm! sanoi Burney. — Isisi-joelle, heh?
— Tunnetteko paikan?
Tytön mielenkiinto heräsi. Harmaat silmät, jotka olivat tarkastelleet miestä epäluuloisesti ja kylmästi, olivat nyt täynnä mielenkiintoa.
— Enpä juuri, emme ole milloinkaan päässeet sinne. Minun isäni hallussa on koko rannikon kauppa, mutta Isisi-joelta on meidät pidetty poissa. Siellä on muuan komissaari, oikea koira mieheksi, nimeltä Sanders. Opitte vihaamaan häntä. Hän kiroaa lähetyssaarnaajia ja kauppiaita ja kaikkea sellaista.
Tämä oli alkuna tutustumiseen, joka johti kahden päivän kuluttua kosintaan.
Suureksi hämmästyksekseen Burney sai kirkkaat rukkaset.
— On sangen miellyttävää, että ajattelette noin, sanoi tyttö kohdaten hänen katseensa yhtään arkailematta, — mutta minua ei haluta mennä naimisiin — kenenkään kanssa.
— Hetki vain, neiti Glandynne, sanoi mies töykeästi, — älkää tehkö virhettä. Luulette esteeksi sitä, että minä olen rikas ja te köyhä. Isäni ei välitä…
— En ole teidän taloudelliselle asemallenne omistanut hetkenkään ajatusta, sanoi tyttö nousten, — ettekä te voi arvioida minun omaisuuttani.
— Rakastan teitä, mutisi Burney. — En ole milloinkaan tavannut viehättävämpää tyttöä kuin te. Katsokaas, — hän laski kätensä tytön käsivarrelle, — olisin kotona voinut valita naisia, vakuutan, että olisin voinut. Korkea-arvoisia naisia, joitakuita, mutta teissä on jotakin…