— Herra, on niin kuin sanot, myönsi Bosambo.
— Aikanaan tulee paljon valkeita miehiä, sanoi Sandi, — ja he syövät tämän hullun kuninkaan; mutta siihen mennessä tulee paljon kärsimyksiä ja monta viatonta ihmistä surmataan. Olen lähettänyt hakemaan sinua, koska luotan sinuun.
— Herra, sanoi Bosambo, — olen varas ja alhainen mies, ja minun sydämeni on ylpeä siitä, että nojaat minuun.
Sandi huomasi Bosambon äänen vavahtelevan ja tiesi hänet vilpittömäksi.
— Sen vuoksi, oi päällikkö, olen pannut sinut sijalleni, sillä olet tottunut sotaan. Ja annan sinulle laivani ja sotamiesteni päällikkyyden, ja sinä teet niin kuin on paras.
Bosambo hypähti äänettömästi jaloilleen ja seisoi vuoteen vieressä jännittyneenä ja suorana. Hänen silmissään oli outo kiilto.
— Herra Sandi, sanoi hän matalalla äänellä, — puhutko totta, että minä — hän löi molemmin nyrkein leveään rintaansa — minä olen sinun sijassasi?
— Juuri niin, sanoi Sandi.
Bosambo oli vati hetken, sitten hän avasi suunsa puhuakseen, pidättäytyi, kääntyi ja läksi huoneesta sanaakaan sanomatta.
Mikä ei ollut Bosambon tapaista.