Toloni istui leikkauksin koristetulla tuolillaan puun alla. Hän oli alasti, mutta toisella olkapäällä oli leopardinnahka, ja hänen julmat silmänsä kimalsivat ennakolta siitä nautinnosta, jonka tyttö hänelle tuottaisi.
Tämä puhui tyynesti.
— Jos minä kuolen tänään ja sinä kuolet huomenna, oi kuningas, mitä on yksi päivä? Sillä Sandi tulee sotilaineen.
— Sandi on kuollut, sanoi kuningas nopeasti. Hän oli juonut runsaasti maissiolutta, jota alkuasukkaat valmistavat. — Ja jos hän eläisi…
Hän kuuli heikkoa suhinaa, joka tuli kimeämmäksi, kunnes se oli aivan ulvontaa. Se meni vinkuen hänen päänsä yli ja hävisi.
Hän ponnahti epävarmasti jaloilleen.
— Se oli henki, mutisi hän, sitten…
Suhina tuli jälleen — tällä kertaa miehet ulvoivat. Jokin sattui puuhun pirstoen kuoren.
Taivaalle levisi aamun heikko ja kaamea kajastus, hetkessä maailma muuttui harmaaksi, ja saattoi nähdä, että vastapäistä rantaa kierteli »Zaire».
Kun kuningas katsoi, hän näki salaman välähtävän laivalta, kuuli tulevan ammuksen ulvonnan ja totesi vaaran.