Hän antoi kiireisen käskyn, ja rykmentti juoksi rannalle, johon kanootit oli kiskottu. Ne eivät olleet siellä. Niitä vartioimaan jätetyt miehet makasivat kuin nukkuen rannalla, mutta kanootit olivat keskellä jokea viiden mailin päässä, ja virta kuljetti niitä poispäin.
Bosambon miehet olivat yöllä tulleet joen poikki.
Tolonin kukistumisen tarina on lyhyt. Ahdistettuna saarelle joen keskelle ja »Zairen» kauaskantavien tykkien nujertamana Toloni antautui.
Hänet tuotiin »Zairelle».
Bosambo kohtasi hänet komentosillalla.
— No, Bosambo! sanoi Toloni. — Olen tullut tapaamaan Sandia.
— Näet minut, joka olen kuin herramme, sanoi Bosambo.
Toloni sylki kannelle.
— Kun orja istuu kuninkaan paikalla, niin vain orjat häntä kuulevat, siteerasi hän Joen sananpartta.
— Kuninkaalla on vain yksi pää, ja orjankin veri on punaista, oli Bosambolla vastaus valmiina. — Ja huomaan, Toloni, sinun olevan liian täynnä elämää, jotta herrani voisi olla onnellinen. Mutta ensin sinun on kerrottava, miten on käynyt Ngombin kuningattaren.