— Kuka on Msimba Msamba? kysyi hän.
— Hän on vihreä paholainen, joka kulkee öisin, sanoi Sanders hymyillen, — ja on hyvin hirvittävä.
Kombolo nyökkäsi päätään tarmokkaasti.
— Se on totta, äiti, sanoi hän vakavasti. — Olen itse nähnyt hänet.
Tytön kasvot osoittivat tavatonta hämmästystä.
— Mutta Kombolo, sanoi hän hätäisenä, — tiedäthän, ettei ole sellaisia kuin paholaisia.
Kombolo tuli hämilleen.
— On varmaa, neiti, sanoi hän, — että paholaisia on, sillä emmekö lue hänestä — paholaisesta, vanhasta kehnosta — joka täyttää meidät pahoilla ajatuksilla?
— Mutta se on erikseen, alkoi tyttö avuttomana.
— Paholainen on paholainen, sanoi Kombolo filosofisesti, — ja vaikka sinun maassasi on vain yksi paholainen, niin täällä on monta, sillä, neiti, olethan kertonut, että täällä on paljon sellaisia kärpäsiä ja petoja, joita et ole nähnyt omassa maassasi. Niin täällä myöskin täytyy olla paholaisia, vaikkakaan ei ehkä niin voimakkaita kuin teidän valkeiden ihmisten Pääpiru.