Sanders nyökkäsi ja käski hänet pois ja istui vihellellen, iloiten sisimmässään, tytön pohtiessa asiaa perin pohjin.
— No? sanoi Sanders viimein.
— Ette tee asiaa helpoksi, sanoi tyttö, ja kauhukseen Sanders huomasi hänen olevan itkuun purskahtamaisillaan.
— Minusta teidän on epäystävällistä kylvää epäilystä Kombolon mieleen.
On kyllin ankaraa taistella heidän taikauskoaan vastaan…
— Mutta…, väitti liikuttunut komissaari.
— … ilman että samalla täytyy taistella viralliselta taholta levitettyä taikauskoakin vastaan.
Hän nyyhkytti.
— Mutta, neiti Glandynne…
— Tiedän, mitä aiotte sanoa — haluatte, että lähden kotiin. Tuotan teille liian paljon huolta. Saatan hiuksenne harmaiksi ja riistän kaiken aikanne. Mutta minä aion jäädä tänne.
Hän nousi ja polkaisi jalkaansa.