Riita keskittyi sanoihin »sateiden jälkeen», sillä osoittautui, että vuohet kantoivat ennen sadeaikaa.
— Tämä on vaikea juttu, sanoi Bosambo, — ja minä tarvitsen aikaa keskustelukseni siitä Sandin kanssa. Sinä, Kolo, menet jumalanaisen luo Kosumkusuun, ja sinä myöskin, hän jatkoi viitaten toiseen riitapuoleen, — ja siellä saatte oppia jumalataikaa ja tehdä kaikkea, mitä hän haluaa, ja sanotte hänelle tulleenne oppimaan hänen viisauttaan, ja ajan kuluessa minulle selviää, kuka on oikeassa kuka väärässä.
Ja joka miehelle ja joka naiselle hänellä oli vaihtoehtona joko kärsiä rangaistus tai mennä jumalanaisen luo oppimaan viisautta ja järkeä. Jotkut murisivat.
— Herra, minä en mene, sanoi eräs mies painokkaasti, — sillä tämä jumalanainen puhuu kevytmielisesti minun jumalastani ja minun ju-justani, enkä halua oppia uutta jumalataikaa.
— Sitokaa hänet puuhun, sanoi Bosambo kylmästi, — ja ruoskikaa häntä, kunnes hän sanoo: »Aa-min».
Halulliset kädet sitoivat onnettoman puuhun ja virtahevonnahkainen ruoska vihelsi ilmassa kerran, toisen, kolmannen…
— Aa-min, ulvoi uhri, ja hänet päästettiin pyhiinvaellusretkelle
Kosumkusuun.
Palaverin päätyttyä Bosambo kulki kylän katua pitkin yhdessä pääneuvonantajansa, vanhan ja viisaan Olomon kanssa.
— Herra, sanoi Olomo päätään pudistaen, — en pidä tällaisesta uudesta hallitustavasta, sillä ei ole oikein, että kaikki Ochorin nuoret…
Bosambo pysähtyi ja katsoi häneen miettivästi.