— Olet oikeassa, Olomo, sanoi hän lempeästi, — ei ole viisasta, että ainoastaan nuoria lähetetään. Minua kovin miellyttäisi, jos sinäkin menisit sinne.
— Herra, en halua, sanoi hätääntynyt vanhus.
— Sillä olisi hupaista, kun toisit uutisia minulle kansastani, jatkoi Bosambo, — ja sinä voisit opettaa heitä, viisas kun olet, miten pitää sulkea silmät ja sanoa: »Aamin», kun tiettyjä sanoja on sanottu; ja sinä voisit estää heidät karkaamasta.
— Iwan kautta, minä en mene! sanoi vanha mies väristen kärsimättömänä.
— Iwan kautta, sinä menet, sanoi Bosambo, — tai minä otan sinua parrasta, vanha pukki, ja raahaan sinua pitkin kylän katua.
— Olen sinun orjasi, mutisi Olomo ja kömpi tekemään matkavalmistuksia.
* * * * *
Sanders viipyi Lukalelassa kauemmin kuin oli arvellut. Ja siellä oli eräässä metsäkylässä puhjennut beri-berikuume, joka oli vaatinut hänen pysähdystään. Hän tuli lähetysasemalle ihmetellen, toivoen ja hieman pelätenkin.
Hän meni rannalle ja käveli kapeaa polkua ja tytön itselleen muokkaaman puutarhan läpi: tyttö tuli häntä vastaan puolimatkassa.
Loistava, iloinen tyttö, jossa ei näkynyt merkkiäkään sairaudesta.
Sandersin sydän pamppaili.