— Sitä ilkeämpi, sanoi Sanders, — aikoessasi piestä tuota tyttöä.
— Herra, hän puhui naisten kanssa meidän marskisalaisuudestamme, sanoi päällikkö.
— Vielä vähän tätä salaisuutta, varoitti Sanders, — niin minä tuon sotilaani ja me kaadamme ruohon, kunnes sinun salaisuutesi ei enää ole mikään salaisuus.
Koskaan elämässään Likilivi ei ollut kuullut niin ankaraa uhkausta, sillä marskin salaisuus oli hänen pyhimpiä omaisuuksiaan.
Sanders hymyili itsekseen, kun »Zaire» kiiti myötävirtaan. Nämä lapselliset salaisuudet häntä huvittivat. Ne olivat osa hänen kansansa elämää. Vaikka marski olikin mainio puskurialue Akasavan ja Isisin välillä, se oli nyt vähemmän tärkeä rauhan säilyttäjä kuin muinoin pahoina aikoina.
Sanders oli eräässä mielessä huviretkellä. Hän oli menossa Ngombiin tutkimus- ja opetusmatkalle.
Ngombi merkitsee metsää. Kun Stanley ensimmäisenä kulki poikki suuren maanosan, hän kuuli yhtenään mainittavan satumaisen rikkaasta Ngombin kaupungista. Vasta kun hän oli tehnyt eräitä tarmokkaita, tuloksettomia tutkimusmatkoja, hän keksi nimen oikean merkityksen.
Ngombilaisia on, huolimatta siitä, että he ovat metsäläisiä, Suuren joen varrella, ja vaikka he eroavat varsinaisesta joen väestä sikäli, että he eivät osaa uida, he ihmeellistä kyllä, ovat mainioita kalastajia.
Sandersin matka piti siihen Ngombin kaupunkiin, joka on joen varrella, ja hänen neuvottelunsa tulisi olemaan, kuten hän hyvin tiesi, ikävänlaatuinen.
Hän näki Ngombin tulien savut — näillä main ollaan huomattavia raudanmuokkaajia — jo aikaa ennen kuin saapui paikalle. Kun hän kääntyi antamaan ruorimiehelle ohjeita, niin Abibu, joka seisoi ruorimiehen toisella puolella, sanoi jotakin bomongoksi, ja mies nauroi.