— Mitä se oli? kysyi Sanders.
— Herra, se oli muuan sukkeluus, sanoi Abibu. — Puhuin ngombilaisista, sillä Joella on sananparsi, että Ngombin krokotiilit ovat lihavia.
Sukkeluuden huumori on lukijalle tuntematon, mutta Sandersille se oli kylläkin selvä.
Kaupungin nimi on oikeastaan O'ulu, mutta alkuasukkaat ovat antaneet sille kuusitavuisen nimen, joka merkitsee »Hukkuvien kaupunkia».
Sanders nyökkäsi.
Tavaton onnettomuus vainosi tätä paikkaa. Viimeisten viiden vuoden aikana oli sattunut ainakin kaksikymmentä hukkumistapausta. Illalla olivat miehet menneet kalastamaan. Aamulla heidän vedentäyttämät kanoottinsa oli löydetty, mutta miehet olivat hävinneet; joko oli Vahva virta kuljettanut heidän ruumiinsa pois, taikka, niin kuin yleinen tarina kertoi, vienyt ne johonkin jokivarren salaiseen krokotiilipesään.
Viimeksi sattuneen onnettomuuden johdosta, joka oli vaatinut kolme uhria, Sanders teki tämän matkan.
Hän käänsi »Zairen» suvantoon ja tuli Ngombin rantaan.
Häntä vastaan tuleva päämies oli savuttunut ja kuumissaan. Hänellä oli kädessään ammattiinsa kuuluva vasara, ja hän oli varannut monenlaisia valituksia. Ja vähäisin niistä oli kolmen hyvän työmiehen hukkuminen.
— Miehet, jotka menevät vesille, ovat hulluja, sanoi hän, — sillä ei ole luonnollista, että muut menevät sinne kuin kalat ja Akasavan koirat.