— Sen parempi, sanoi Likilivi,

Marskilla oli sattunut muitakin kuolemantapauksia, sillä sairaus ahdistaa orjia, jotka on kahlittu jaloista ja joita piestään ja jotka sitä paitsi tekevät työtä yöllä, kun muuten heidän tuliensa savu herättäisi epäilyksiä.

Likilivi, hänen jäljelläolevat kaksi poikaansa ja kaksi serkkuansa ryhtyivät hankkimaan uutta työvoimaa.

Kolme yötä he odottivat, ja neljäntenä heidät palkittiin, sillä kaksi miestä tuli huolettomasti meloen ja vetäen perässään siimoja.

He lauloivat yhdessä ngombilaista laulua metsästäjästä, joka oli luottanut akasavalaiseen keihääseen ja saanut surmansa.

Pimeydessä kuunteleva Likilivi kirosi heitä hiljaa.

Kanootti oli lähellä rantaa, kun vanhempi päällikön pojista heitti hakasen ja kanootti vedettiin ruohikkoon.

Kaksi kanoottia tuli sen rinnalle.

— Te lähdette mukaamme tai kuolette, sanoi Likilivi.

— Herra, me lähdemme, sanoivat ngombilaiset heti.