Höyrylaiva tuli häntä vastaan savupiippu kipunoita syösten, ja sen edellä kulki kuin tietä hakien leveä valoviuhka, häikäisevän kirkas.
Hän istui äänetönnä, nopeasti hengittäen, kunnes virta kantoi hänet valonheittäjän piiriin.
Hän kuuli valontakaisesta pimeydestä Sandin äänen ja konehuoneen merkinantajan kilahduksen, kun »Zairen» koneet pantiin peräyttämään.
* * * * *
Likilivi uskoi marskin tutkimattomuuteen yhtä lujasti kuin Msimba
Msambaan tai muihin outoihin jumaliin.
— Nainen on kuollut, sanoi hän pojalleen, — ja veljesi Okara myöskin, sillä Mkiba oli taitava ja vahva nainen.
Hänestä oli selvää, että jossakin laguunin pohjalla nuo kaksi makasivat kuoleman syleilyssä.
Kyläläiset suhtautuivat Mkiban häviämiseen miettivästi eivätkä ryhtyneet häntä haeskelemaan.
— Ilmoitan tämän asian Sandille, sanoi Likilivi.
— Isä, sanoi hänen poikansa, — Sandi meni ohi samana yönä, kuusi yötä sitten, sillä miehet näkivät hänen paholaistulensa.