— Pankaa heidät kahleisiin, komensi hän, mutta hänen sukulaisensa eivät liikahtaneet, sillä vanki oli pudottanut peitteen käsivarreltaan, ja hänen revolverinsa oli selvästi näkyvissä.
Likilivikin näki sen ja tointui.
— Olet joku Sandin vakooja, sanoi hän hätäisesti. — Vannon, että ellet puhu mitään tästä, niin annan sinulle norsunluuta ja kalliita lahjoja ja teen sinut rikkaaksi mieheksi.
— En puhu, sanoi toinen, ja katsoessaan tarkemmin ruskeita kasvoja Likilivi havaitsi tällä ngombilaisella harmaat silmät ja epämiellyttävän hymyn, juuri kuin Sandersin hymyn, kun tämä lähetti miehiä Kahleittenkylään kärsimään rikoksista rangaistusta.
MUNAN PELI
Sanders oli ollut lomalla.
Komissaari, jonka työnä pääasiassa oli vaeltaa malariaseudulla vailla mukavuuksia ja uhattuna, vietti lomansa vaeltamalla toisilla malariaseuduilla yhtä uhattuna ja samoin vailla mukavuuksia. Ainoa ero hänen edukseen, mikäli saattoi huomata, oli se, että kun hän työaikanaan pohti omia huoliaan, hän loma-aikanaan kuunteli toisten valitteluja.
Komissaari Sanders nautti sellaisestakin lomasta aivan perin pohjin, mikä on varma todistus hänen inhimillisyydestään.
Hänen lomansa oli pitkä, sillä hän vaelsi San Paolo de Loandan ylämaan kautta Kongoon, ampui norsun tai pari Ranskan Kongossa, meni lähetyslaivalla Sangar-joelle ja palasi Stanley Pooliin.
Matadissa hän sai kirjeitä sijaiseltaan, laupiaalta nuorukaiselta, joka oli päämajasta lähetetty vt:ksi ja joka oli sisimmässään ihastuksissaan siitä, että hänet oli havaittu riittävän ansiokkaaksi toimimaan sijaiskomissaarina.