Kirje oli sekava, mutta Sanders luki sitä yhtä innokkaasti kuin tyttö ensimmäistä rakkauskirjettään. Sillä hän luki maasta, joka oli hänelle hyvin rakas.
»Umfebi, Kulangan päämies, on antanut minulle hieman tekemistä. Hän haluaa rettelöidä, ja jos minulla olisi valta…» Sanders irvisti ja mutisi jotain »häpeämättömästä porsaasta», mutta taisipa hän tarkoittaa sillä erehtyväistä Umfebia? »Mlaka, pikku joen päällikkö, on mielestäni kunnon mies: hän oli hyvin kohtelias, kun kävin hänen kylässään, ja hän hyppyytti kaikkia tanssityttöjään huvikseni.» Sanders virnisti. Hän tiesi Mlakan roistoksi ja ihmetteli. »Mitä parhain ja miellyttävin päällikkö, on Ochorin Bosambo. Tiedän tämän kiinnittävän mieltänne, koska Bosambo on kertonut olevansa erityisessä suosiossanne. Hän on kertonut Teidän kustantaneen hänen kasvatuksensa lapsena ja ottaneen vaivaksenne itse opettaa hänelle englantia. En tietänyt mitään siitä.»
Sanders ei myöskään tietänyt siitä, ja hän vannoi ottavansa käsiteltäväksi tämän Bosambon, luonnostaan varkaan, Liberian viisaan hallituksen takaa-ajaman ja Ochorin päälliköksi kavaluudella päässeen, ja pötkivänsä hänet kylän laidasta toiseen.
»Hän on miehistänne varmasti sivistynein», jatkui kirje. »Hän oli hyvin huomaavainen tähtitieteelliselle retkikunnalle, joka saapui Teidän poissaollessanne tutkimaan kuunpimennystä. Retkikunta puhui kiitellen hänen innokkaasta toiminnastaan heidän kapineittensa etsimisessä, jotka he olivat kadottaneet joko varkaan käden tai vahingon kautta.»
Sanders hymyili, sillä hän oli itsekin kadottanut omaisuutta Bosambon alueella.
»Minä lähden kotiin», sanoi Sanders.
Ja kotiin hän lähtikin suorinta ja pikaisinta tietä ja saapui päämajaan varhain muutamana aamuna sijaisensa ihmetykseksi, sillä tämä oli järjestänyt suuren ja joutavan neuvottelun, johon oli kutsunut kaikki alueen päälliköt.
— Sillä, hän selitti Sandersille innokkaasti, — minusta näyttää ainoalta keinolta pysyväisen rauhan rakentamiseksi päästä näiden miesten suosioon, ja ainoa keino päästä siihen on kutsua heidät palaveriin.
Sanders oikoi jalkojaan hitaasti ja tuhahti. He haukkasivat välipalaa komissaarin talon edustalla, ja hra Franks — se oli vt. komissaarin nimi — oli vieraana sanan täydessä merkityksessä. Sanders pidätti huulilleen nousseen kirpeän arvostelun alkuasukkaiden suosiosta ja sanoi:
— Milloin tämä neuvottelu on?