— Mutta miksi haluat mennä? kysyi vanhempi. — Sinun tapaistasi ei ole hakea vaikeuksia.
— Haluan nähdä maata, sanoi toinen huolettomasti. Hän halusi enemmän kuin sitä. Päiväkausia hän oli hautonut mustaa aiettansa — arabialaiset olivat tehneet sellaisia tekoja, eikä se ollut vaikeata. Kun hän olisi poissa sivistyksen rajoilta, tulisi hänestä arabialainen — hän puhui Rannikon arabiaa mainiosti.
Hän saattoi maksaa matkansa heimojen alueiden läpi; pikamarssi Ranskan rajan yli, ja hän tulisi Isisi-joelle — jossa hän voisi viipyä kyllin kauan saadakseen kaikki uskomaan, että arabialainen kauppias oli syyllinen. Sitten voisi hän naida tytön.
Tämä oli hänen suunnitelmansa lyhykäisyydessään.
Hän valikoi karavaaninsa huolellisesti, ja myöhemmin hän läksi Sierra
Leonesta »S.&M.»-laivalla tuntemattomaan suuntaan.
* * * * *
Tasan kolme kuukautta sen jälkeen, kun komissaari Sanders oli jättänyt hyvästi lähetyssaarnaajalle, hän oli hiljoilleen ja rauhassa kulkemassa pikku jokea, joka vie Pikku Isisin kaukaisille perukoille, kun hän tapasi rahvaan miehen, jonka nimi oli Ifambi Mwaka — häntä sanottiin Mwafambaksi.
Sanders käytti nyt pientä höyrypurtta, sillä »Zaire» oli »telakalla» — toisin sanoen se oli vedetty maalle.
Komissaari nousi virtaa, Mwafamba oli laskemassa rautapuukanootillaan, ja Sanders silmäili miestä kuin havaiten jotain outoa.
Kun he tulivat toistensa rinnalle, Mwafamba nousi pystyyn ja käänsi kasvonsa.