Hän ojensi kätensä ja koski kuppia.
— Se on siellä! huhkaisi hän ja nosti kupin.
Punainen pallo ei ollut siellä.
Mlaka ponnahti jaloilleen sieraimet tuhisten.
Hän avasi suunsa puhuakseen, mutta se oli tarpeetonta, sillä ochorilainen juoksija tuli huohottaen katua myöten tuoden uutisia; ennen kuin hän pääsi majan luo, jossa hänen herransa istui, kertomaan niitä, ilmestyi metsäpolulta Sandersin joukon pää.
Sanotaan, että »veren haju kulkee nopeammin kuin mies näkee». Oli tehty taktillinen virhe, kun tapettiin Sandersin vakooja.
Komissaari oli tahrautunut, likautunut ja parta ajamatonna, sillä sodan kutsu oli hänet pakottanut rivakasti marssimaan maailman pahinta metsäpolkua.
Aukealle tuli joukko, rivi rivin jälkeen sinipukuisia hausoja, paljassäärisiä, sandaalijalkaisia, fessipäisiä, leviten kuin savu leviää tullessaan kapeasta piipusta. Muodostaen kaksi taistelulinjaa joukko eteni varovasti, sillä Ochorin kaupungissahan vihollinen majaili.
Bosambo arvasi toimenpiteiden tarkoituksen ja kiirehti komissaaria vastaan. Sandersin käskystä rivit pysähtyivät, ja puolitiessä kaupungin ja metsän välillä he kohtasivat — Bosambo ja hänen herransa.
— Herra, sanoi Bosambo kohteliaasti, — kaikki minun omani on sinun.