Hän oli lähettänyt hakemaan päävakoojiansa.
— Menkää pohjoiseen murhapaikalle Ngombin rajoille ja tuokaa minulle uutisia, sanoi hän.
Eräs oli lähettänyt tiedon tappopalaveristä — Sanders kiiruhti pohjoiseen havaitakseen itse paikalla, että vaaran uhkaama mies oli juuri se, jonka hän hartaimmin olisi toivottanut salpojen taakse.
Hän vei vankiaan päämajaan. Hän halusi tehdä lopun liikkeestä, joka piankin voisi kehittyä mahdottomaksi hallita, sillä salaseurat leviävät nopeasti.
Keskipäivällä hän tuli puunottopaikkaan, johon pysähtyi.
Hän kutsui päämiestänsä.
— Lobolo, sanoi hän, — pinoa puut minun nukkuessani ja muista kaikki ne viisaat neuvot, jotka olen sinulle antanut.
— Herra, olen viisas sinun viisaudestasi, sanoi päämies, ja Abibun asetettua verkkomaton kahden puun väliin Sanders kömpi siihen ja nukkui heti.
Hänen nukkuessaan eräs puunpinoojista erkani joukosta ja hiipi hänen lähelleen.
Sandersin makuupaikka oli hieman loitolla rannasta, jottei sahauksen ja hakkauksen aiheuttama ääni ja raskaiden pölkkyjen kolahtaminen teräskannelle häiritsisi häntä.