Kosumkusussa oli naislähetyssaamaaja. Sanders ajatteli ensiksi häntä.
Hän käänsi laivansa Hagginin savuavalta asemalta suoraan Kosumkusuun.
Tyttöä huvitti salaseurojen nopea leveneminen, ja hän piti koko juttua hyvin mielenkiintoisena.
Sanders ei kertonut asian siitä puolesta, joka ei ollut huvittava.
— Todellakin, hra Sanders, hymyili nti Glandynne, — olen täällä aivan turvassa — toisen kerran kolmen kuukauden aikana koetatte saada minut lähtemään suojaanne.
— Tällä kertaa te lähdette, sanoi Sanders tyvenesti. — Abibu on tehnyt minun hytistäni ylellisen kamarin.
Mutta tyttö kamppaili vastaan, kunnes Sandersin kärsivällisyys alkoi loppua.
— Mutta entä hra Haggin ja isä Wells? kysyi tyttö. — Ettehän te huolehdi heisiäkään.
— En huolehdi Hagginista, sanoi Sanders, — koska hän on kuollut — tulen juuri häntä hautaamasta.
— Kuollut!
— Murhattu, sanoi Sanders lyhyesti, — ja hänen asemansa on poltettu. Jesuiittoja noutamaan olen lähettänyt vartion. He ehtivät perille tai eivät ehdi. Huomenna käymme noutamassa heidät, jos onni on myötäinen.