Tytön kasvot olivat kalvenneet.
— Minä tulen, sanoi hän, — en pelkää — niin, pelkään kyllä. Ja minä tuotan teille niin paljon huolta — antakaa anteeksi.
Sanders sanoi jotain enemmän tai vähemmän johdonmukaista, sillä hän ei ollut tottunut katuvaisiin naisiin.
Hän vei tytön heti pois, ja »Zaire» oli tuskin kadonnut näkymättömiin, niin tytön pääopetuslapsi pani tulen lähetysaseman huoneisiin.
Sanders pelasti jesuiitatkin. Hänen lähettämänsä retkikunta oli saapunut ajoissa.
Hän vei vieraansa päämajaan ja lähti taas Yläjoelle odottamaan tapahtumain kehitystä.
»Zairella» oli viisikymmentä miestä. Siihen kuului kansimiehiä, ja heidän velvollisuutensa oli tuoda puita ja lastata laivaan ja laivasta tavaroita sekä yleensä auttaa.
Hän meni puunottopaikalle Kalali-joelle uudistamaan puuvarastoaan ja viisaasti kyllä otti puut päiväsaikaan.
Samana yönä kaikki hänen miehensä karkasivat, ja jäljelle jäi vain kaksikymmentä hausaa. Joka, koneenkäyttäjä ja kongolaispoika, joka oli hänen kokkinaan.
Tällainen oli hänen asemansa, kun hän viiletti myötä virtaa eräälle
Isisin joelle, jossa hän odotti saavansa uutisia.