Koko sille suurelle tulivuorelle, joka riehui hänen jalkainsa juuressa, hän ei omistanut edes ulkonaista hämmentymisen merkkiä. Liike olisi voitu tukahduttaa, jos Ofalikari olisi pantu kiinni, mutta »saarnaaja» oli kadonnut, eikä kukaan tietänyt, missä hän oli. Jostakin maan kolkasta hän ohjaili liikkeen toimintaa.
Sitten tuli hiljaisuus; äkkinäinen toiminnan keskeytyminen. Paha juttu, niin paha kuin olla saattoi.
Sanders tarkasteli asemaansa eikä huomannut siinä mitään hyvää; hän muisti komissaarin, joka hankki sodan Nigeriaan, ja värisi, sillä hän rakasti maataan ja työtänsä.
Oli kaksi ankaraa sadepäivää ja niiden jälkeen kaksi paahtavan kuumaa päivää — ja sitten Bosambo, päällikkö, jossa olivat yhtyneet luonnonkansan ilkeys ja välinpitämättömyys kärsimyksiä kohtaan sekä valkoihoisten tiedonjyvät, lähetti sanan Sandersille.
Kaksi nopeaa melojaa toi viestintuojaa, ja hän seisoi kanootissaan ilmoittaen sanansa.
— Näin sanoi herramme Bosambo, huusi hän pysyen kunnioittavan matkan päässä laivasta. — »Mene Sandin luo, mutta älä mene hänen laivalleen henkesi uhalla. Sano Sandille: Valkea Vuohi kuolee ja tämän maan asukkaat tulevat järkiinsä, ennen kuin kuu on täysi.»
— Tule laivalle ja kerro tarkemmin, kutsui Sanders.
Mies pudisti päätään.
— Herra se on kielletty, sanoi hän, — sillä herramme on hyvin varma asiasta, eikä minulla ole mitään kertomista, sillä me olemme tietämättömiä miehiä, vain Bosambo on viisaampi kaikkia muita miehiä, sinua lukuunottamatta.
Sanders ällistyi. Hän tunsi päällikön kyllin hyvin uskoakseen, ettei hän ennustanut kevytmielisesti, mutta kuitenkin…