— Palatkaa päällikkönne luo ja sanokaa hänelle, että luotan häneen, sanoi hän.
Sitten hän asettui Isisi- ja Kalali-joen haarautumaan odottamaan
Bosambon ihmetyötä.
Bosambo, Ochorin päällikkö, oli aikoinaan palvellut monta jumalaa.
Joitakin niistä hän otti palvelukseensa satunnaisesti tai muutoin vain.
Hän ei rakastanut eikä pelännyt niitä. Bosambo ei rakastanut eikä
pelännyt ketään ihmistä paitsi Sandersia.
Valkeat Vuohet olisivat voineet panna Ochorin päällikön tikun nenään, he olisivat voineet tehdä puolet ja enemmänkin kuin puolet hänen kansastaan uskottomiksi, niin kuin olivat tehneetkin, mutta Bosambo, joka tiesi, että heikot miehet, jotka saavat valtaa äkkiä, heti julistavat riippumattomuuttaan ilmoittamalla olevansa uusia isäntiä, suhtautui sellaisiin pikku huoliin kuin heimonsa hallitsemiseen sangen kylmäverisesti.
Se oli hänelle koettelemusten ja häntä vihaaville kiihoituksen aikaa.
Hänen pääkokkinsa valmisti eräänä aamuna kalaa. Bosambo söi hiukan ja lähetti hakemaan kokkia, joka oli yksi hänen sivuvaimoistaan.
— Nainen, sanoi Bosambo, — jos koetat myrkyttää minut, niin poltan sinut elävältä, Iwan kautta!
Vaimo vaikeni kauhusta ja polvistui Bosambon eteen.
— Tällä kertaa, sanoi Bosambo, — en puhu synnistäsi Sandille, joka on minun oman sisareni lapsi valkeasta isästä, sillä jos Sandi saisi tietää tämän, niin hän panisi sinut kiehuvaan veteen, kunnes silmäsi pullistuisivat kuin kalan. Mene nyt, nainen, ja valmista minulle puhdasta ruokaa.
Muitakin murhayrityksiä tehtiin häntä vastaan. Kerran keihäs vihelsi hänen korvansa ohi, kun hän oli yksin kävelemässä metsässä. Bosambo kiljahti ja heittäytyi maahan, ja heittäjä tuli hieman varomattomasti katsomaan, mitä oli saanut aikaan, ja tarpeen vaatiessa päättämään työtänsä… Bosambo palasi retkeltään yksin. Hän pysähtyi joen rantaan pesemään käsiään ja pyyhkimään keihästään märällä hiekalla, ja tarina päättyi siihen, mikäli se koski murhayrityksen tekijää.