Pariksi viikoksi nuori mies jäi hänen vieraakseen, kunnes hänen varastonsa tulivat Sierra Leonesta.
Sanders löysi hänelle tulkin ja päämiehen, ja nuori mies lähti uudella kanootillaan koettamaan onneaan kirjoitettuaan vaimolleen kirjeen, jossa kuvaili Sandersin vapahtajaksi ja enkeliksi.
Ennen lähtöä Sanders antoi hänelle muutamia neuvoja.
— En pidä kauppamiehistä, sanoi hän, — enkä ole koskaan antanut kauppalupakirjaa, jos olen vain voinut olla antamatta: älkää tehkö kansaani levottomaksi älkääkä saattako aikaan mitään selkkauksia. Välttäkää ngombilaisia, jotka ovat varkaita, ja busmanneja, jotka ovat alituisesti murhanhimoisia. Isisiläiset ostavat suolaa kumilla — sen takamaissa on paljon kumia. Ochorilaiset ostavat kankaita kopaalilla — sivumennen sanoen Bosambo, päällikkö, puhuu englantia ja koettaa huiputtaa teitä. Hyvästi ja hyvää onnea.
Hän katseli kanoottia, kunnes se oli kadonnut mutkan taa, ja meni huoneeseensa merkitsemään päiväkirjaan lähdön.
Minkä jälkeen hän istuutui ottamaan selvää pitkästä arabiankielisestä kirjeestä, jonka eräs hänen palvelijoistaan oli lähettänyt — selontekoa, joka tarkoin kuvasi kolmen muukalaisen salaperäistä saapumista hänen maahansa ja heidän yhtä salaperäistä katoamistaan.
Nämä kolme miestä olivat asuneet Joella lukeutumatta mihinkään kylään tai mihinkään tunnettuun heimoon, sillä he olivat asettuneet Akasavaan, Isisin ja Ochorin rajalinjalle, ja vaikka yhdellä oli sivultakatsoen bogindilaisen kasvonpiirteet, saattoi kuitenkin epäillä, ettei hän kuulunut mainittuun heimoon.
He asuivat kolmessa vierekkäisessä majassa eläen kalastuksella ja metsästyksellä. Omituista oli, ettei yhdelläkään heistä ollut vaimoa.
Jostakin sielutieteilijän ymmärtämästä syystä olosuhteet erottivat heidät muista ihmisistä. Naiset karttoivat heitä, ja kun he tulivat läheiseen kylään ostamaan tai myymään, niin tytöt ja nuoret vaimot menivät majoihinsa ja tirkistelivät heitä pelokkaasti.
Näiden kolmen päällikön nimi oli Mkaroka — tai ainakin se kuulosti siltä — ja hän oli jykevä, pitkä mies, harvapuheinen ja epämiellyttävä väittelytoveri. Hän ei pitänyt itseään minkään kylälain alaisena, vaikka ei rikkonutkaan niitä vastaan, ja niin kuin hän ajatteli ja teki, samoin tekivät hänen toverinsa.