He istuivat yhdessä ja tinkivät kangaskappaleen hinnasta — Mkaroka ei tarvinnut lasihelmiä —, ja kun Jordon pystytti pikku telttansa rannalle, mies auttoi ja näytti olevan perillä teltta-asioista.
Mutta erityisen huomattava seikka oli, että Mkaroka oli maksanut ostonsa rahassa. Hän oli mennyt majaansa aikansa tingittyään ja tullut takaisin kädessään punnan kultaraha.
Hän maksoi kankaasta nelinkertaisen hinnan, koska neuvotteluja oli käyty kumivaluutan pohjalla.
Jordon pohti asiaa asettuessaan yöpuulle. Se ihmetytti häntä, koska raha hänen tietämänsä mukaan oli Joella tuntematonta.
Hän nukahti uneksimaan syrjäkaupungilla olevasta kodista ja kalpeasta, sievästä vaimostaan.
Hän heräsi äkkiä.
Oli vielä yö. Ulkoa hän saattoi kuulla joen kohinan ja puiden hiljaisen huminan.
Mutta nämä eivät olleet häntä herättäneet.
Teltan ulkopuolelta kuului ääniä, jotka puhuivat jotain hänelle tuntematonta kieltä.
Hän veti hyttyssaappaat jalkaansa ja avasi teltan oven.