Kuu paistoi, ja hän näki Mkarokan seisovan majansa edessä erään toisen kanssa.

He riitelivät, ja tulokkaan kova ääni oli kiukkuinen.

Sitten äkkiä, ennen kuin Jordon sai revolverinsa esiin, vieras astui askelen taaksepäin ja löi kahdesti Mkarokaa.

Jordon näki teräksen välähtävän kuunvalossa ja syöksähti ulos teltasta.
Mkaroka makasi maassa, ja hänen lyöjänsä juoksi jokirantaan.

Hän juoksi Jordonin kanoottiin. Yhdellä iskulla hän katkaisi köyden, jolla vene oli rantaan kiinnitetty, ja meloi kiivaasti keskivirtaan.

Kolmasti Jordon ampui häntä. Kolmannella laukauksella hän vajosi yli laidan niin kuin äkkiä väsähtänyt mies.

— Uikaa sinne ja tuokaa kanootti takaisin, käski Jordon ja käänsi huomion Mkarokaan.

Mies teki kuolemaa. Ei tarvinnut perinpohjaista lääketieteen tuntemusta huomatakseen hänen jo olevan pelastamattomissa.

— Baas, sanoi hän hiljaa, — miten kävi Vellimin?

— Hän kai kuoli, vastasi Jordon.