Jordon havaitsi toimintansa eteläafrikkalaisen miljoonamiehen sihteerinä hyödylliseksi, sillä hän tunsi nämä kivet hiomattomiksi timanteiksi.
* * * * *
Sanders kuunteli hajanaisesti kerrottavaa tarinaa.
Jordon oli suunniltaan ilosta.
— Ajatelkaa, Sanders, sanoi hän, — ajatelkaa minun pientä vaimoani ja pikku lastani. He melkein näkevät nälkää, tiedän sen — voin lukea sen rivien välistä. Ja juuri kun kaikki näyttää menevän nurinpäin, tulee tämä suuri onni…
Sanders antoi hänen kertoa koettamatta keskeyttää häntä. Kotimaahan menevä laiva odotti ulapalla, sen höyrypursi hyppi ja kellui rannalla.
— Saavuitte ajoissa, sanoi Sanders irvistäen. — Jos olisin teidän sijassanne, niin unohtaisin, että olette lainkaan kertonut minulle tästä asiasta — enkä puhuisi siitä liioin kotonakaan. Hyvästi.
Hän ojensi kätensä ja Jordon tarttui siihen.
— Olette ollut itse ystävällisyys, aloitti hän.
— Hyvästi, sanoi komissaari, — pitäkää kiirettä, tai pursi jättää teidät.