— Herra, edessäpäin on kanootissa mies, joka haluaa puhua kanssasi.
Sanders varjosti silmiään. Aivan laivan tiellä oli kanootti poikittain, ja siinä seisoi mies, jonka ojennetut kädet puhuivat halusta tärkeään palaveriin.
Vain suuret asiat, kapinat ja sellaiset, oikeuttavat kuninkaan laivan seisauttamiseen.
Sanders nojautui tuolissaan eteenpäin ja käänsi merkinantajan ensin osoittamaan: »Seis» ja sitten: »Hiljaa taaksepäin.»
Hän nousi ja katsoi miestä kiikarilla.
— Tämä on nuori mies, Abibu, sanoi hän, — ja luullakseni isisiläisiä; varmastikaan hän ei ole päällikkö pysäyttääkseen minut.
»Zaire» laski hitaasti kanootin luo, ja siinä oleva tuli laivan viereen käyttäen tarmokkaasti melaansa ja nousi laivaan.
— Kuka sinä olet, kysyi Abibu, — ja mikä suuri asia sinulla on pysäyttääksesi herramme hänen loistavalla matkallaan?
— Olen Isisin Kobolo, Togobonobon kylästä, sanoi nuori mies, — ja rakastan päällikön tytärtä.
— Lähettäköön Jumala sinut vesien pohjaan, kirosi äkäinen Abibu, — että tuot saastaisen ruumiisi tälle laivalle ja häiritset herraamme hänen korkeissa mietiskelyissään. Tule, kafferi, ja sillaikaa kun sinä puhut Sandin kanssa, minä menen etsimään ruoskaa, jota hän varmasti sinulle määrää.