— Mitä roskaa sinä puhut, Hamilton! sanoi Sanders ärtyisenä miehen mentyä. — Tiedäthän, ettei kaliifi juo muuta kuin joskus turkkilaista kahvia.
— Kuka tietää? virkahti filosofinen Hamilton. — No, miten sinun hyvä kansasi jaksaa?
— Mainiosti, sanoi Sanders istuutuen suureen tuoliin.
— Tavallisia murhia, konnuuksia ja tihutöitä, sanoi Hamilton irvistäen. — Hyvä Bosambo istuu Ochorin metsissä kiilloittaen sädekehäänsä ja laulaen huvittavia lauluja!
— Bosambo — oh, hän on nykyisin alakuloinen! sanoi Sanders tuijottaen miehen tuomaa teetä. — Hän on paras päällikkö tällä joella, Hamilton, ja jos minulla olisi valta, jos olisin Englannin hallitus, niin tekisin hänet näiden seutujen päälliköksi.
— Silloin olisi sota kymmenessä minuutissa, naurahti kapteeni, — mutta hän on hyvä mies. Alakuloinen, vai mitä sanoit?
— Tavattomasti — en ole koskaan nähnyt häntä niin huolissaan, ja kunpa tietäisin edes, miksi!
Hamilton hymyili.
— Se osoittaa, että kurja sotilas parka, joka ei ole perehtynyt Joen oloihin, voi olla viisaampi kuin joku patenttileimalla varustettu komissaari, sanoi hän. — Bosambo on hyvin ylpeä kanovaimostaan.
— Tiedän sen, poikani, sanoi Sanders, — ja hyvä vaimo puoliksi tekee miehen. Niin, mitä on mies ilman…