Sen vanha viehätys oli kadonnut, ennen miellyttävä oli tullut vaivaavaksi ja viheliäiseksi toimitukseksi. Ja talo oli yksinäinen ja tarvitsi jotakin.
Se tarvitsi kättä, jota hänellä ei ollut.
Hän käveli kyllästyneenä läpi huoneiston, sytytti piipun, kopautti sen jälkeen tyhjäksi ja meni hitaasti hausain asunnoille päin.
Valkopukuinen kapteeni Hamilton nojautui kuistinsa kaiteeseen.
— Kotona taas? sanoi hän keskustelun aluksi.
— En, sanoi Sanders kieltävästi, — olen Joen latvamailla kärpäsiä pyytämässä.
Hamilton pani pois piippunsa.
— Olet lukenut jonkin amerikkalaisen lehden sunnuntailiitettä, sanoi hän tyynesti, — mikä on joko luonteen voimattomuuden tai heränneen huumorintarpeen merkki.
Hän kutsui palvelijaansa.
— Ali, sanoi hän juhlallisesti, — valmista herra Sandille kuppi sellaista teetä, jota ihanat immet paratiisissa valmistavat kaliifille suurena päivänä.