Hän vietti lopun iltaa pelaamalla pikettiä ja hävisi huomattavasti.
Hän oli jalkeilla päivän koitteessa valvomassa »Zairen» matkavalmistelua, ja kun kaikki oli valmista, hän odotti kärsimättömästi postilaivan tuloa. Kun siitä näkyi vain heikko savujuova taivaanrannalla, hän meni rannalle, vaikka tiesi, että sen tuloon vielä kuluisi ainakin tunti.
Hän seisoi hietikolla kädet hermostuneesti tyhjää hypistellen selän takana, kun Abibu juoksi hänen luokseen.
— Herra, sanoi käskyläinen, — jumalanainen tulee.
Sandersin sydän sykähti, ja sitten hän tunsi kylmevänsä.
— Jumalanainen? kysyi hän. — Mikä, kuka jumalanainen?
— Herra, se, jonka jätimme viime kuussa Kosumkusuun.
Sanders juoksi rannalta suoraan hausaparakkien ohi joenrantaan. Kun hän tuli telakkansa portille, hän näki tytön kanootin kääntyvän joen mutkasta.
Hän meni tervehtimään tyttöä ja auttoi hänet maihin. Hän oli Sandersin mielestä maailman rakastettavin ilmestys. Lumivalkea päästä jalkoihin; vakavat harmaat silmät hymyillen hatun leveän laidan alta.
— Tuon teille tyydyttäviä uutisia, sanoi tyttö, — mutta sanokaa ensin, onko postilaiva mennyt.