— Hän on valehtelija! sanoi Namani tyynesti. — En tiedä mitään Otaposta.
Tarkka kuulustelu, jota kesti kaksi päivää, ei voinut osoittaa päällikköä syylliseksi. Se pikemminkin loi epäilyttävän varjon Mfasimbin luonteeseen; mutta maassa, jossa naisella on joukoittain rakastajia, hän kärsi siitä vähän.
Kahden päivän kuluttua Sanders langetti tuomion.
— Olen tyytyväinen siihen, että Otapo on kuollut, sanoi hän, — monesta syystä en ole varma siitä, että Namani tappoi hänet. Uskon, että Mfasimbi on pahojen töiden nainen ja suuri lörpöttelijä, ja sen vuoksi karkoitan hänet kaukaiseen maahan vieraiden ihmisten pariin.
Hän otti naisen laivalle, ja »Zaire» lähti.
Kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua hän tuli »metsän kaupunkiin», Ochoriin, ja hänen laivansa vihellyksen kuultuaan kylän väki tuli juosten rantaan.
Bosambo, Ochorin päällikkö, saapui viimeisenä, sillä hän saapui juhlasaatossa ison taivaansinisen sateenvarjon suojassa, yllään kiiltokullalla koristeltu vaippa, ja hänen edellään kulki kymmenen vanhinta kantaen kullattuja keppejä.
Sanders katseli päällikön tuloa laivansa sillalta, eivätkä hänen kasvonsa ilmaisseet minkäänlaisia tunteita. Kun Bosambo oli päässyt laivalle, kysyi komissaari häneltä:
— Mitä lastenkujeita tämä on, Bosambo?
— Herra, sanoi Bosambo,— tällä tavoin saapuvat suuret kuninkaat suurempien kuninkaiden luo, sillä olen nähnyt jumalanaisen luona eräitä kuvia kirjoissa, ja niistä olen saanut oppia.