— Sillä tavoin ihmiset myöskin pukeutuvat, kun he menevät ilveilemään, sanoi Sanders epämiellyttävästi. — Nyt olen tuonut sinulle naisen, joka puhuu liian paljon ja jonka eräs mies karkoitti luotaan ja joka on luullakseni murhannut toisen miehen, ja toivon, että hän asuu sinun kylässäsi.
— Herra, niin kuin käsket, sanoi kuuliainen Bosambo ja katseli tyttöä arvostelevasti.
— Naita hänet, kun hän toivoo, sanoi Sanders, — mutta hänen tulee kuulua sinun sukuusi ja sinä olet vastuussa hänestä siihen saakka. — Herra, hän menee naimisiin tänä iltana, sanoi Bosambo vakavasti.
Kun Sanders oli mennyt ja hänen katoavan laivansa savu häipynyt puiden taa, kutsui Bosambo päämiehensä ja vanhimpansa neuvotteluun.
— Miehet, sanoi hän, — herra Sandi, joka rakastaa minua suuresti, on saapunut tuoden lahjoja — tämän naisen.
Hän viittasi kädellään sievään tyttöön, joka seisoi hänen vieressään pikku kummulla, jolla neuvottelumaja oli.
— Hän on Ngombin ihanin nainen, sanoi Bosambo, — ja hänen nimensä on Nlaminsafo, joka merkitsee Helmi, ja Sandi on maksanut hänestä suuren summan, sillä hän tanssii kuin leopardi leikissään ja hänellä on monta rakastettavaa ominaisuutta.
Tyttö ymmärsi Ochorin outoa murretta kylliksi, että tiesi ansioitaan lueteltavan, ja kohotti jalkaansa kömpelösti.
— Hän on vaimojen vaimo, sanoi Bosambo painokkaasti, — lempeä luonteeltaan ja suloinen, mainio maniokin keittäjä ja tarinoiden kertoja — mutta minä en kuitenkaan voi mennä naimisiin hänen kanssaan, sillä minulla on monta vaimoa ja minä olen kuin vaha heidän käsissään. Niin että teistä voi ottaa hänet se, joka maksaa reilusti ja pelottomasti, sillä ostattehan sitä, mikä on vuohia ja suolaa arvokkaampi.
Kymmenestä vuohesta ja tuhannesta putkesta Sandin »lahja» siirtyi erään päämiehen omaisuudeksi.