Ja Sandi, eikö hänkin ole ihminen, vaikka valkea? Onko hän voimakkaampi kuin Efambi tai Elaki tai Jako? Minä sanon, että te ette ole vapaita ihmisiä niin kauan kuin Bosambo elää tai Sandi elää.
Bosambo oli mies, jolla oli eläimen vaistot. Hän tunsi ilmassa levottomuutta. Jokainen väräjävä hermosäie toi hänelle viestin: hänen miehensä olivat luisumassa pois hänen vallastaan. Hän ei epäröinyt.
Suuri joukko kansaa seisoi hänen ja naisen välillä. Hän ei päässyt tähän käsiksi.
Irroittamatta katsettaan naisesta hän pani kätensä kilven alle ja otti pitkän heittokeihään. Hänellä oli tilaa heittoon; tasapainossa ja notkuvana ase oli hänen aivan suoraksi ojennetussa kädessään.
Hiu-ii!
Kiiltävä kärki suhahti ilman läpi nopeammin kuin katse voi seurata.
Mutta nainen oli nähnyt ojennetun käden ja tunsi heittäjän, ja hän juoksi syrjään.
Keihäs sattui hänen takanaan seisovaan mieheen — Fabadimoon, ylimmäiseen päämieheen, joka kuoli ääntä päästämättä.
— Bosambo! kirkui tyttö ja viittasi. — Bosambo, tappakaa — tappakaa!
Bosambo kuuli keihäiden kalinan ja pakeni pimeyteen.