— Missä hän on? kysyi Sanders.
— Minun majassani, sanoi Bosambo, — mutta, herra, kohtele häntä lempeästi, sillä hän on minun uskoani, mutta vähän hullu.
— Hullu?
Bosambo nyökkäsi.
— Hullu, herra, sanoi hän surullisesti, — sillä hän sanoo minun ryöstäneen hänet, ottaneen muka kulta- ja kirjarahoja — suuria aarteita.
Sanders katsoi häneen terävästi.
— Otitko sinä? kysyi hän.
— Herra, sanoi Bosambo koruttoman arvokkaasti, hän oli minun vieraani ja minun uskoani. Miten olisin voinut ryöstää hänet?
Sandersin keskustelu suuttuneen maurilaisen kanssa oli lyhyt.
— Lähetän sinut Kahleitten kylään vuodeksi, sanoi hän, — sillä olet valehtelija, varas ja selkkausten aiheuttaja.