— Se on hyvä tapa, sanoi Abdul innokkaasti. — Sitä olen usein koettanut.
— Mutta, jatkoi Bosambo, — miten voi uskovainen ryhtyä tähän vakavaan toimitukseen? Sillä jos jätän vaatteeni, joihin kalliit jalokiveni ovat kätketyt, niin kansani ryöstää minut.
— Bismallah! huudahti hurskas maurilainen, — tämä on onnen päivä, me rukoilemme yhdessä, sinä ja minä. Ja kun minä rukoilen, niin sinä vartioit minun vaatteitani, ja kun sinä olet rukoilemassa, kas, minä olen Asrael, Miekan Enkeli, eikä kukaan saa koskea sinun jalokiviisi elämäni kautta.
Sanotaan heidän syleilleen toisiaan. Abdul samalla koetteli kätevillä sormillaan toisen vyötäisiä, tuntien joitakin paksuja muhkuroita, joista ei saanut selvää.
— Minä rukoilen ensiksi, sanoi Abdul, — ja minä rukoilen kauan.
— Kauan minäkin rukoilen, virkkoi vilpitön Bosambo.
Abdul riisui vaatteensa, kokosi dzellabinsa ja housunsa kääröksi, asetti ne maahan majan eteen ja astui sisään.
* * * * *
Sanders saapui kuusi tuntia jälkeenpäin, ja Bosambo odotti häntä.
— Herra, sanoi hän, — arabialaisen olen vanginnut käskysi mukaan, sillä kyyhkysesi oli taitava ja tuli nopeasti, vaikka on paljon haukkoja.