— Tulen Sandin, herramme, luota, sanoi Abdul vakavasti. — Hän on lähettänyt minut näin sanoen: »Abdul Asraelille osoita parasta vieraanvaraisuuttasi ja kohtele häntä kuin minua.»
— Olen Sandin koira, sanoi Bosambo, — vaikka hän on, niin kuin tiedät, velipuoleni toisesta äidistä.
— Siitä hän on minulle usein puhunut, sanoi Abdul.
Neljännestunnin he vaihtoivat kohteliaisuuksia, minkä ajan kuluttua maurilainen lausui hyvästit.
— Sillä minun pitää lukea rukoukseni, sanoi hän.
— Minä myös aion rukoilla, sanoi Bosambo äkkiä, — tapani mukaan, ja kiitän Allahia, joka lähetti sinut, että voin rukoilla rauhassa.
Abdul oli jo aikonut kertoa tarinansa Tangerin pyhästä miehestä, mutta pidättyi. Sanders saapui kuusi tuntia jälkeenpäin, ja Bosambo odotti häntä.
— Tuo on omituista puhetta, sanoi hän, — sillä on vain yksi tapa, niin kuin on yksi Jumala. Ja kaikki miehet rukoilevat rauhassa.
Bosambo pudisti hiljaa päätänsä.
— Elän varkaiden keskellä, sanoi hän, — ja olen rikas mies. Tässä maassa on tapana riisua kaikki vaatteet ja asettaa ne majan oven eteen. Sitten mennä majaan ja rukoilla.