Komissaari jätti miehet-jotka-eivät-kaikki-ole-samanlaisia huomioonottamatta. Hän olisi voinut tehdä niin kuinka kauan tahansa, ellei eräs Tambeli olisi sattunut hänen viralliseen silmäänsä.
Tambelilla oli kolme jumalaa. Yksi oli vahva jumala, joka saapui hänen elämäänsä, kun sateet tulivat ja suuret tuulet puhalsivat metsässä heitellen ja paiskellen puita, kun salaman nopeat välähdykset valaisivat metsää yhtämittaisella valkealla välähtelyllä ja kun taivas pauhasi ja jyrisi. Hänellä oli toinen jumala, poltettu ja kaiverrettu eräästä Ngombissa kasvavasta puusta, ja vielä yksi jumala, joka oli hän itse.
Tambeli oli Isisin muhkein mies.
Hän oli pitkä, leveäharteinen, hänen käsivartensa olivat hyvin muodostuneet ja lihakset erottautuivat köysikimppuina. Tukkansa hän mieluimmin voiteli savella, niin että se aaltoili molemmin puolin.
Yllään leopardin nahka ja nojaten pitkään norsukeihääseen hän seisoi tuntikausia joen rannalla ihmetykseksi naisille, jotka tulivat varjoisiin paikkoihin täyttämään patojansa vedellä. Tätä Tambeli halusi, sillä hän oli kehittelevä mies. Enemmänkin kuin eräät aviomiehet olisivat suoneet, sanottiin; ja kerran illalla, kun Tambeli oli maleksimassa kylän läpi, muuan suuttunut mies, Mfabo, juoksi piilosta hänen kimppuunsa karjuen vihasta. Mutta Tambeli oli vikkelä kuin kissa ja voimakas kuin leopardi, jonka nahka hänellä oli harteillaan. Hän tarttui Mfabon kurkkuun, kohotti hänet maasta ja pyöritteli häntä ympäri, niin kuin poikaviikarit pyörittävät rottaa hännästä, ja heitti hänet majaan, josta hän oli tullutkin.
Sen jälkeen ei yksikään mies julkisesti uskaltanut nostaa kättään Tambelia vastaan, vaikka moni varkain koetti häntä vahingoittaa. Eräs vieras mies — kongolainen — hiipi yöllä hänen majaansa teroitettu partaveitsi mukanaan.
Se oli sellainen pieni nelikulmainen partaveitsi, jollaista kongolaiset kantavat hiuksissaan, ja hänen aiheenaan oli leikata Tambelin kurkku. Tätä kongolaista ei nähty enää milloinkaan — joki oli hyvin lähellä, ja Tambeli oli hyvin voimakas — mutta partaveitsi löydettiin joen rannalta, ja se oli veressä.
Tambeli oli rikas mies, sillä hänellä oli vuohia ja putkia ja suolaa säkeittäin. Hänellä oli kuusi vaimoa, jotka hoitivat hänen puutarhaansa ja keittivät hänen ruokansa, ja he olivat ylpeitä herrastaan ja upeilivat hänen hämäräperäisten keinottelujensa avulla. Sillä Tambeli oli kauppias, vaikka harvat tiesivät sitä, ja hänen tapanaan oli olla poissa kolme kuukautta vuodesta omilla asioillaan.
Eräänä päivänä kylän päällikkö kuoli, ja vihreillä lehvillä ruumiinsa verhonneet naiset tanssivat kuolontanssia käsi kädessä.
Tambeli näki surusaaton kulkevan hitaasti katua myöten ja sai siitä aatteen, ja kun he asettivat ruumiin kanoottiin ja soutivat sen saareen joen keskelle, jonne hänet haudattiin, niin virta kuljetti Tambelia hänen neljän vaimonsa meloin avustaessa Isisin kaupunkiin, jossa kuningas asui. Tämän miehen luo hän meni. Kuningas, joka oli juovuksissa, ei ollut hänen tulostaan millänsäkään.