— Herra kuningas, sanoi hän. — Olen Tambeli Pikku joen Isaukasusta, ja olen monesti palvellut sinua, niin kuin tiedät.
Kuningas katsoi häntä hämärin silmin eikä puhunut mitään.
— Olemme kansa vailla päällikköä, sanoi Tambeli, — ja kyläni miehet haluavat, että minä hallitsen heitä Kfarin jälkeen, joka on kuollut.
Kuningas kynsi niskaansa miettiväisenä, mutta ei sanonut hetkiseen mitään. Sitten hän kysyi:
— Mitä sinä annat?
Tambeli esitti mahtavan luettelon, jossa oli vuohia, suolaa ja putkia hyvin huomattava määrä. Hän lisäsi lahjan, joka ei kuulunut hintaan.
— Mene takaisin kansasi luo — päällikkö, virkahti kuningas, ja Tambeli syleili kuninkaan polvia ja sanoi häntä isäkseen ja äidikseen.
Tällä tavoin Tambeli nousi päällikön istuimelle, kun Sanders saapui odottamatta etelästä pienellä höyryveneellään.
* * * * *
Isaukasu oli aivan Ochorin rajalla ja oli jokseenkin huomattava kylä, koska sen takamaista saatiin kumia. Se oli sellainen kylä, joka kasvoi kaupungiksi silmänräpäyksessä.