— Muudan Tambeli, isisiläinen, istuu nyt nusadombilaisten keskuudessa, kuiskasi vakooja, — ja häntä pelätään, kun hän on päällikkö; myöskin sanotaan, että hän on suuren ju-jun jäsen, ja hänellä on voimallisia ystäviä päälliköiden keskuudessa. Hän tunsi minut, kun muut olisivat antaneet minun olla, ja hänen käskystään he tekivät minkä tekivät. Myöskin he aikovat, herra, hyökätä eräiden heimojen, niin kuin Isisin, Ochorin ja Ngombin kimppuun.
— Miten pian? kysyi Sanders.
— Kun toinen kuu tulee sateiden jälkeen.
— Se nähdään, sanoi Sanders. — Mitä tulee Tambeliin, niin hänen kanssaan selvitän tilit, Bogoro, minun veljeni, sillä kannan sinun veresi käsissäni, ja minun käsiini hän kuolee; kaikki jumalat todistavat minun sanani.
Paareilla makaava olento hymyili.
— Sandi, hän sanoi hitaasti, — on arvokasta, että kaikki kuulevat sinun sanovan minua veljeksi.
Ja hän ummisti silmänsä kuin uneen ja kuoli Sandersin katsellessa häntä.
Bosambo astui majastaan eräänä aamuna juuri ennen päivänkoittoa. Ochorin kaupunki oli hiljainen. Edellisenä iltana oli ollut tanssi, ja kaupungin keskellä hiipuva hiillos osoitti paikkaa, missä suuri tuli oli palanut.
Bosambolla oli yllään marakatinnahkaviitta, sillä aamu oli vielä viileä. Hän kulki kylän kadun päähän, ohi puutarhojen ja pitkin viidakkopolkua, joka johti hänen omalle kasvimaalleen. Siinä hän pysähtyi kuulostamaan.
Ei kuulunut muuta kuin kaukaisen puron kohina, kun se kulki tietään
Joentakaiselle Joelle.