Iltasella tuli Sanders, ja Bosambo, jolle oli annettu tieto vierailun tärkeydestä lokalisanomalla ja joka aavisti samaa siitä, että Sanders kulki läpi yön, oli sytyttänyt suuren tulen rannalle osoittamaan »Zairen» tietä.

Pieni alus tuli hiljaa valopiiriin, alastomat miehet hyppäsivät veteen ja kahlasivat maihin kiinnitysköydet niskassaan.

Sitten tuli Sanders.

— Istun luonasi yhden päivän, sanoi hän, — sillä olen matkalla jakamaan oikeutta.

— Herra, minun taloni on sinun kämmenilläsi, ja minun elämäni myöskin, sanoi Bosambo mahtavasti. — Tuolla on uusi maja, jonka olen rakennuttanut sinulle majani varjoon.

— Nukun laivalla, virkahti Sanders. — Huomenna päivän koitteessa lähden matkalle miesten-jotka-eivät-ole-kaikki-samanlaisia luokse.

He käyskentelivät pitkin kylän katua, Sanders jaloitellakseen, Bosambo hänen isäntänään täyttäen velvollisuuksiaan. Päällikkö tiesi, että silmät tarkkasivat häntä, koska hän aavisti, että Vaiteliaat odottivat hänen tiedonantoaan läheisessä metsässä.

He tulivat kadun päähän ja lähtivät kävelemään takaisin.

— Herra, sanoi Bosambo vakavalla äänellä, — jos sanon yhden asian, joka on perin tärkeä, pyydän sinun ylhäisyyttäsi, ettet pysähdy etkä hämmästy.

— Puhu, sanoi Sanders.