— Minä uneksin, jatkoi Sanders, — että Mdali tuli minun mukanani Kahleitten kylään, ja mitä häneltä jäi, kaiken omaisuuden, jonka hullut olivat lahjoittaneet hänelle, kylän asukkaat jakoivat keskenään.
Kuului hyväksymisen mutinaa, mutta jotkut suhtautuivat asiaan äreästi, ja Sanders arveli heidän olevan maalta tulleita.
Hän kääntyi Mdaliin, joka vapisevin käsin hieroi kirveleviä olkapäitään.
— Ih, uneksija! sanoi Sanders lempeästi. — Puhu nyt ja kerro näille ihmisille, miten kaikki asiat tulevat hyviksi, kun sinä lähdet heidän luotaan.
Mies epäröi kohottaen kiukkuiset silmänsä komissaarin silmiin ja huomasi niiden kylmän ilmeen.
— Miehet, sanoi hän väristen, — asia on, niin kuin herramme sanoo.
— Sinä uneksit niin, ehdotti Sanders.
— Minä uneksin niin, sanoi Mdali, ja kuului yleinen helpotuksen huokaus.
— Vie hänet laivaan, sanoi Sanders. Hän puhui arabiaa Abibulle. —
Henkesi uhalla älä anna hänen puhua kenellekään.
Hän seurasi hausoja ja vankia ja lähti aikaa hukkaamatta matkaan.