Silloin päällikkö kertoi hänelle pelkurien maasta, jossa oli maan aarteita, vuohia ja naisia, paljon.
— Miksi et ota niitä itse? huomautti sijaishallitsija.
— Koska minä olen orja, sanoi päällikkö, — Sandin orja, ja hän löisi minua. Mutta sinua, herra, joka olet suuri, kuninkaitten päämies, Sandi ei voi lyödä sinun suuruutesi tähden.
Seurasi neuvottelu, joka kesti kaksi päivää.
— Minun on tehtävä jotakin Peterille, kirjoitti Sanders lähiaikoina hallitukselle. — Se pikku pentele on lähtenyt sotapoluille onnetonta Oclioria vastaan. Olisin hyvilläni, jos lähettäisitte minulle sata miestä, konekiväärin ja kimpun rottinkia; luulen, että minun täytyy ruveta kasvattamaan Peteriä itse.
* * * * *
— Herra, enkö puhunut totta? sanoi Akasavan päällikkö voitonriemuisesti. — Sandi ei ole tehnyt mitään. Me olemme hävittäneet Ochorin kylän, ottaneet heidän kalleutensa, ja valkea mies on mykkä sinun suuruutesi edessä! Odotetaan täysikuuta, ja minä näytän sinulle toisen kylän.
— Olet suuri mies, sanoi kuningas, — ja jonakin päivänä rakennan sinulle majan palatsini varjoon.
— Sinä päivänä, sanoi päällikkö ylevästi, — minä kuolen ilosta.
Kun kuu oli kutistunut ja kadonnut ja tullut takaisin hopealla siveltynä möhkäleenä itäiselle taivaalle, kokoontuivat Isisin sotilaat varustettuina keihäin ja leveäteräisin miekoin, ingola yllään ja multaa hiuksissaan.