He tanssivat suuren tanssin valtavan tulen loimossa, ja kaikki naiset seisoivat ympärillä taputtaen käsiään tahdissa.
Kesken tämän saapui sanantuoja kanootilla, tuli kuninkaan luo ja sanoi:
— Herra, päivän matkan päässä täältä on Sandi; hänellä on mukanaan sata sotilasta ja messinkitykki, joka sanoo:'Ha-ha-ha-ha!'
Hiljaisuus vallitsi joukossa, kunnes sen keskeytti Akasavan päällikön ääni.
— Luulen, että minun on mentävä kotiin, sanoi hän. — Tuntuu kuin olisin sairas, ja nyt on myös se aika vuodesta, jolloin minun vuoheni saavat vohlia.
— Älä pelkää, sanoi Sato-Koto julmasti. — Kuninkaan varjo kätkee sinut, ja hän on niin voimakas, että maa vapisee hänen jalkainsa alla, mahtavat vedet jakautuvat hänen astuakseen, ja vieläpä valkeat miehetkin pelkäävät häntä.
— Vaikkakin, epäsi päällikkö, — mutta minun täytyy mennä, sillä minun nuorin poikani on sairastumaisillaan kuumeeseen, ja hän kaipaa minua koko ajan.
— Jää, sanoi sijaishallitsija, eikä hänen äänestään voinut erehtyä.
Sanders ei tullut seuraavana päivänä, eikä vielä seuraavanakaan. Hän liikkui vitkaan, kulkien maita myöten, joissa monet väärinkäsitykset odottivat selvitystään. Kun hän saapui lähetettyään sanantuojan edeltä käsin tulostaan ilmoittamaan, oli kylä rauhan toimissa.
Naiset hienonsivat viljaa, miehet tupakoivat, pikkulapset leikkivät ja pitivät ääntä kaduilla.