Hän pysähtyi kylän laitaan pääkatua hallitsevalle kukkulalle ja lähetti hakemaan sijaishallitsijaa.
— Miksi minun täytyy haettaa sinut? hän kysyi. Miksi kuningas pysyy kylässä, kun minä saavun? Tämä on häpeä.
— Herra, sanoi Sato-Koto, — eihän ole soveliasta, että suuri kuningas alentuisi niin paljon.
Sanders ei ollut huvittunut eikä vihainen. Hän oli tekemisissä kapinaa hautovien ihmisten kanssa, eivätkä hänen omat tunteensa merkinneet mitään maan rauhan rinnalla.
— Näyttää siltä, kuin kuninkaalla olisi ollut huonoja neuvonantajia, hän sanoi, ja Sato-Koto kumarsi vaivalloisesti.
— Mene ja käske kuningas tulemaan — sillä minä olen hänen ystävänsä.
Sijaishallitsija meni, mutta palasi vähän ajan päästä yksin.
— Herra, hän ei tahdo tulla, sanoi hän härkäpäisesti.
— Sitten minä menen hänen luokseen.
Majansa edessä istuva kuningas Peter tervehti herra komissaaria alasluoduin katsein.