Puoliympyrään majan edustalle asettuneet Sandersin sotilaat ajoivat kansan loitolle.
— Kuningas, sanoi Sanders; hänellä oli kädessään tuttu rottinkiruoko, jota hän puhuessaan pyöritti ilmassa, niin että se vinkui. — Nouse!
— Miksi? kysyi Sato-Koto.
— Saat sen nähdä, sanoi Sanders.
Kuningas nousi hitaasti, ja Sanders sieppasi häntä niskasta.
Hiss!
Ruoko sattui odottamatta, ja kuningas hyppäsi ilmaan ulvoen kivusta.
Hiss, sish, sish!
Ulvoen ja tanssien, koettaen käsillään torjua iskuja kuningas Peter itki poskensa turvoksiin.
— Herra! sanoi Sato-Koto kasvot vihan vääntäminä ja tavoitti keihästä.