— Kaikki tämä tuntuu valheelta, sanoi Sanders miettivästi, — sillä miten voi kato tulla Akasavan maahan, kun Isisissä on sato enemmän kuin riittävä? Sitä paitsi kalat eivät jätä kutupaikkojaan, ja jos jättävätkin, niin niitä voidaan seurata.
Puhemies liikahti hieman.
— Herra, meillä on ollut paljon sairautta, hän sanoi, — ja kun me hoidimme toinen toistamme, niin kylvöaika oli ohi; ja mitä kalaan tulee, niin meidän nuoret miehemme surivat liian paljon kuolleita lähteäkseen niin pitkille matkoille.
Sanders tuijotti hämmästyneenä.
— Sen tähden päällikkömme lähetti meidät pyytämään sinua pelastamaan meidät, sillä me kärsimme nälkää.
Mies puhui jossakin määrin luottavaisena, ja tämä oli kaikkein ihmeellisintä. Sanders oli hämmästynyt ja täydellisesti ymmällä. Sillä hänen päivittäisen elämänsä säännöttömyydelläkin oli säännöllisyytensä. Mutta tämä oli aivan uusi ja outo tilanne. Sellaiset asiat tietävät vaikeuksia, ja hän päätti ottaa asiasta perin juurin selvän.
— Minulla ei ole teille mitään annettavaa, sanoi hän, — paitsi tätä neuvoa: menkää nopeasti takaisin sinne mistä tulittekin, ja viekää minun sanani päällikölle. Tulen itse jälkeenpäin toimittamaan tutkimuksen.
Miehet eivät olleet tyytyväisiä, vaan eräs vanhempi, iän painama mies, jonka pää oli tuhkanharmaa, puhui.
— On sanottu, herra, mutisi hän hampaattomasta suustaan, — että muissa maissa, kun kansa näkee nälkää, tulee monta valkeaa miestä, ja he tuovat viljaa ja hyvää syötävää.
— Hä?